sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Oivalluksia elämästä - Epiphanies about life

Vilkas viikko ja paljon uusia kokemuksia takana! Maanantaina meillä aloitti täällä toinen harjoittelija, J, joka vastaa muun muassa kahvilan myynnistä ja asiakaspalvelusta. Senpä vuoksi minä olen päässyt tällä viikolla kehittämään ja ideoimaan enemmän Hepokatin sosiaalisen median sisältöä. On kiva, kun voi tehdä vaihdellen sekä asiakaspalvelua että ns. toimistohommia, sellaista työtä haluaisin tulevaisuudessakin tehdä.

Alkuviikosta pääsin mukaan maatilakierrokselle, joita täällä järjestetään joka päivä. Niiden yhteydessä pääsee syöttämään lampaille kuivia leipiä ja tutustumaan tarkemmin eläimiin ja niiden elämään. Tiistaina olin ensimmäistä kertaa laittamassa aamupalaa valmiiksi majoittujille, kyseessä siis samainen aamupalabuffet, josta kerroin edellisessä postauksessa. Tällä viikolla meillä oli taas ihan mahtavia persoonia majoittumassa. Nautin siitä, kun täällä pääsee aivan eri tavalla vieraiden kanssa kontaktiin kuin tavallisessa hotellissa pääsisi. Istuimme heidän kanssaan iltaa pihalla ja nautimme heidän paistamistaan letuista.



Yleisesti ottaen olen todennut, että ihmiset ovat täällä paljon ystävällisempiä kuin Helsingissä ja ottavat vieraankin vastaan ilolla ja ovat kiinnostuneita hänestä. Ystävällisyyttä sain kokea tällä viikolla muun muassa uuden lainapyörän muodossa. Enää ei tarvitse huhkia vaihteettomalla mummopyörällä vaan voin porhaltaa kolmivaihteisella kiiturilla. Kiitos kuuluu sinulle, H!


Keskiviikko oli hyvin tapahtumarikas päivä, kun ensin edustimme A:n kanssa Punkaharjun torilla Hepokatin kärrykahvilan muodossa. Olimme ottaneet mukaamme maitokärryt ja pöytäryhmän, joiden avulla pistimme pystyyn torikahvilan, ainoan sellaisen ko. torilla. Asiakkaita riitti mukavasti, ja sää oli mitä upein! Saimme varmasti myös uusia vierailijoita Hepokattiin, mikä olikin tempauksen päätarkoitus. Illalla oli vielä toinen edustustehtävä, kun osallistuimme puunhalauksen Suomen ennätyksen tekemiseen. Meitä oli yhdeksän, osa Hepokatin omaa väkeä ja osa asiakkaitamme ja halasimme jokainen omaa puutamme Linnunlaulusolassa, joka on koivujen reunustama kuja pihapiirissämme. Epävirallinen SE syntyikin yli 4000 osanottajan voimin! Hyvä me!


Uusia kokemuksia koin myös vapaa-ajalla: loin hevosen lantaa (omasta vapaasta tahdostani) ja olin toimitsijana lasten yleisurheilukisoissa mittaajana. Erityisesti hevosen lannan luominen oli yllättävän hauskaa puuhaa ja melko terapeuttistakin, kun keskustelimme A:n kanssa samalla henkeviä. Lisäksi se kävi kuntoilusta! Yleisurheilukisoissa toimitseminen oli aluksi jännittävää, koska olin ainoa siinä kokematon, mutta totesin, että välillä on hyvä poistua omalta mukavuusalueeltaan.



Olen täällä huomannut, että kotona Helsingissä olen kangistunut kaavoihini ja päivät tuppaavat kulumaan samalla kaavalla. Tänne saavuttuani olen käyttänyt kaikki tilaisuudet uuden oppimiseen ja uusien asioiden kokemiseen. Jos ei uskalla tarttua tilaisuuksiin ja poiketa rutiineista, ei myöskään koskaan koe mitään uutta. Elämä on liian lyhyt hukattaviksi.


Viikon ihmetyksen aihe: Kaksi pääskystä oli ilmeisesti pudonnut savupiipusta ja lennähti uunin luukun kautta sisätiloihin. Linnut kaiketi pääsivät lopulta ikkunoiden kautta ulos, koska ei niitä myöhemmin enää sisällä näkynyt. Meillä kaupungissa ainoa kutsumaton eläinvieras, joka meillä on käynyt, on naapurin mäyräkoira, joka kerran livahti ovestamme sisään.


This week was all about new experiences. On Monday a new worker, J, started here and she is also doing her internship here. She is responsible for the café and customer service so I had the chance to focus more on improving the contents of Hepokatti’s social media. At the beginning of this week I took part in the guided tour that we organize here daily. During the tour it’s possible to feed the sheep and get to know the animals and their daily lives better.

This week we had again amazing people staying with us and we had fun together enjoying the summer evening with crepes that they had prepared. I really enjoy this environment where I can socialize with our guests in a different way that I could do in a normal hotel.

On Wednesday me and A represented Hepokatti at the marketplace in Punkaharju. We had an old-fashioned milk cart and a table and chairs with which we created a cozy pop-up café. The event was successful and I think we gained some new guests which was the point of this. In the evening we took part in making a new Finnish record in tree hugging. We were nine people all together hugging the birches on our yard. The unofficial record was made with over 4000 participants, success!

I had new experiences also on my free time. I shoveled horse manure and I measured the jumps and throws at the track and field competition for the local children. Especially the shoveling of the manure was fun because it was a good work-out and we had some deep conversations with A.  

Here I've noticed that when I’m at home in Helsinki I tend to spend my days the same way but here in the countryside I grab every opportunity I get to experience and learn about new things. There’s just one life to live and there’s no time to waste.

The wonder of this week: Two swallows had fallen down the chimney and ended up inside the house. The swallows got away apparently through the open windows since they weren't there anymore later on. In Helsinki the only uninvited animal in our apartment has been our neighbor's dog. 



1 kommentti: