sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Eläinterapiaa - Animal therapy

Maanantaina tapahtui heti ihania asioita, kun Hepokattiin saapui kolme pientä kissanpentua: kaksi tyttöä ja yksi kolli. Nyt meillä on meneillään nimikilpailu Facebookissa, johon saa ehdottaa pennuille nimiä.


Täällä ötökät on jättimäisiä otuksia verrattuna Helsingin sukulaisiinsa. Ja paukamatkin on iholla sen mukaiset. Keskiviikkona käytiin tonkimassa kesäisännän ja parin asiakkaan kanssa lantakasaa, jossa asusti tällaisia hirviöitä. Kuva ei kerro todellista kokoa, nämä voivat kasvaa 10 cm pitkiksi.

Ja niistä tulee myöhemmin tällaisia. Kääk!  


Samaisena päivänä minua lähdettiin myös viemään turistikierrokselle Putikkoon ja Parikkalaan. Samalla jaettiin myös Hepokatin mainoksia. Aloitimme toimitusjohtajan ja kesäisännän kanssa Putikon vanhalta asemalta, jossa toimii saviseppä Hannu Sairanen. Myynnissä oli vaikka minkämoista ja -kokoista kippoa ja kuppoa ja oli vaikea valita mitä ostaisi. Päädyin lopulta vihreä-valkoiseen tarjoiluastiaan, josta sain vielä Hepokatin henkilökunta-alennusta, jee!





Muistakaahan tämä, kun vierailette Putikossa!



Putikosta jatkoimme matkaa Veijo Rönkkösen Patsaspuistoon, jota oli minulle jo etukäteen kehuttu kovasti. Puistossa on noin 500 patsasta, jotka on valmistettu betonista. Patsaita oli paljon erilaisia hahmoja ja mitä kummallisimmissa asennoissa. Betonin ohella materiaaleina oli käytetty muun muassa marmorikuulia ja oikeita hampaita.




Nälkä alkoi vatsassa jo kurnia, ja suuntasimmekin Iloisen Pässin Maalaispuotiin. He ovat tunnettuja biisoniburgereistaan, joten pitihän sellaista maistaa. Oli kyllä maineensa veroinen! Suosittelen! Ostin mukaan vielä talkkunasuklaata, koska se kuulosti niin erikoiselta. Ja kyllä se erikoiselta, lähinnä jauhoiselta, maistuikin.




Torstaina oli vuorossa ensimmäinen tyky-ilta, josta nautittiin kesäteatterin muodossa. Kävimme kahdeksan hengen voimin katsomassa Kruunuareenalla, Kruunupuistossa Kaunis Veera-näytelmän. Oli kyllä hauskaa, vaikka kesäteatteriin sopisi mielestäni paremmin ulkonäyttämö. Teatteriesityksen jälkeen nautimme vielä maittavasta iltapalasta Hepokatin kahvilasta. Upea ilta ja sitäkin upeampi työporukka!





Viikonloppua kohden säätkin paranivat vihdoin ja pääsimme nauttimaan oikein kunnon ilta-auringosta.



Ja myös kauniista auringonlaskusta Café Rantakiven terassilla tšekkiläistä live-musiikkia kuunnellen.


Paremmin sujunutta viikkoa saa hakea, vaikka väsymys oli välillä viedä voiton tästä tytöstä.

Viikon ihmetyksen aihe: Eläimet. Näin kaikille karvaisille eläimille allergisena en ole aiemmin pääsyt asustamaan näin monen eläimen lähettyvillä. Eläinten touhuja voisin katsella monta tuntia päivässä ja jutella niille mukavia. Olen myös huomannut, että ne toimivat loistavana terapeuttina, jos on mieli maassa tai muuten huono päivä. Vaikka saattaa vaikuttaakin siltä, että elämäni täällä on pelkkää euforiaa ja unelmaa, niin silti välillä iskee koti-ikävä tai kaipuu rakkaita ystäviä kohtaan. Silloin nostan kissan syliini tai rapsutan lammasta ja heti helpottaa. Jos vain voisin joskus hankkia kissan tai koiran, niin sen tekisin. Pitänee muuttaa tänne maaseudulle, jossa eläimet voivat olla ulkona suurimman osan ajasta, jolloin allergisia reaktioita ei tule.


On Monday we had new arrivals, three little kittens who are still without names.

Here the bugs are enormous compared to their relatives in Helsinki. These we found on our yard from a pile of horse manure. And the caterpillars become these black, ugly creatures with a horn.

On Wednesday I got a round trip around Putikko and Parikkala. First we visited the old train station in Putikko. Hannu Sairanen who makes different things out of clay works there and sells his pieces of work. I bought a green and white serving dish from him.

From Putikko we continued to Parikkala, to the sculpture park by Veijo Rönkkönen. There are nearly 500 sculptures in the park and they are made out of concrete.

At this point we were already quite hungry so we headed to Iloisen Pässin Maalaispuoti that sells burgers made with buffalo meat. I had heard a lot about the burgers and they were as good as I had heard them to be. I also bought some chocolate made with traditional Finnish flour, talkkuna. It tasted funny, mostly floury.

On Thursday we went to see a play at the summer theatre in Kruunupuisto. It was this Finnish play Kaunis Veera. The play was very entertaining and it was fun to go out with my colleagues.

Towards the weekend the weather got better and we enjoyed the evening sunshine.

And the beautiful sunset…


The wonder of this week: The animals. As I am allergic to all hairy animals I have never lived with this many animals before. I could watch hours and hours for them and talk to them. I have also noticed that they are like therapists if I’m feeling down or I have a bad day. Even though it might seem that my life here is pure happiness and joy, I sometimes get home-sick and miss my dear friends. Then I pick up a cat or go to a sheep and it helps immediately. If I ever could get a dog or a cat, I would. I need to move to the countryside where the animals can stay most of the time outside and I don’t get allergic reaction. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti