sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Hiljaisuus on kultaa - Silence is golden

Viikko alkoi mukavissa merkeissä, kun sain nähdä tuttuja kasvoja. Kaksi herrasmiestä, N ja M, syntyjään punkaharjulaisia, tulivat minua moikkaamaan ja nauttimaan keittolounasta. Lounaan jälkeen esittelin heille paikkoja ja tietysti myös eläimet. He pääsivät myös muistelemaan menneitä ja keskustelemaan yhteisistä tuttavista Hepokatin isäntäväen kanssa, olipa mukavaa kun kävitte!


Tiistaina oli taas toripäivä ja olimme samalla kokoonpanolla edustamassa Hepokattia Punkaharjun torilla. Tällä kertaa meillä oli kuitenkin myös yllätysvieras mukana, sarvipäinen koira Veikko, joka myös vuohena tunnetaan. Veikko pysyi rauhallisena ja käyttäytyi hienosti, kiitos kaimani, joka sen piti aisoissa. Kahvi ja pulla kävivät kaupaksi paremmin kuin edellisellä kerralla ja saimme levitettyä myös Hepokatin ilosanomaa ja kerrottua tulevasta PihaKirppis-päivästämme, joka järjestetään ensi perjantaina 18.7.


Työpäivä oli toritapahtuman mittainen, mutta illalla päätin vielä lähteä A:n mukana urheilukentällä apuohjaajaksi lasten yleisurheilukouluun. Oli hauska katsella lasten riemua, kun he pääsivät temmeltämään nurmella. Paras osio oli mielestäni se, kun silppusimme sanomalehtiä ja heitimme silput ilmaan, kerrankin sai sotkea luvan kanssa!


Tämän viikon vapaapäiväni vietin ottaen aurinkoa, tutustuen metsämuseo Lustoon, poimien mansikoita ja matkustaen höyrylaivalla Tuunaansaaresta Savonlinnaan. Lustoa oli minulle moni suositellut, mutta en itse ole museoihmisiä. Aiheen tulisi olla todella lähellä sydäntäni, jotta jaksaisin museossa aikaani viettää. Löysin kuitenkin hauskoja aktiviteetteja Lustostakin, kun yritin tunnistaa puulajeja puunrungon ja neulasten/lehtien avulla. Kuusi, mänty ja kataja olivat vielä helppoja, mutta tunnistamiseni tyssäsi tuomeen. Kokeilin myös puunkaato-simulaattoria, joka oli yllättävän haastava, erityisesti minulle, joka en ole pahemmin millään sorminäppäryyttä vaativilla pelikonsoleilla pelannut. Tulokseni oli todella huono verrattuna siihen, että simulaattorien käyttäjien keskiarvo oli lähellä ammattilaista, haha! Museovierailun parasta antia oli kuitenkin Hiljaisuuden huone, joka oli todella vaikuttava. Se pitää jokaisen itse nähdä, en paljasta siitä enempää. Myös Luston pieni myymälä on vierailun arvoinen, ja sinne pääsee, vaikka ei maksaisi museon pääsymaksua.




Mansikoita olin poimimassa ensimmäistä kertaa, ja se oli ihan hauskaa puuhaa jonkin aikaa. Jossain vaiheessa polvia alkoi särkeä, ikävä kyllä vanhuus ei tule yksin. Apunani ja kuskinani oli H, joka poimi puolet seitsemän kilon saaliistamme. Kyllähän olimmekin reippaita! Osan mansikoista myin eteenpäin, loput söin itse, namnam!




Höyrylaivaretken toteutimme naisporukassa. Ajoimme ensin auton entisen Retretin lähettyville ja hyppäsimme sieltä höyrylaiva S/S Paul Wahlin kyytiin. Meitä oli vain yhdeksän koko laivassa ja saimme istuskella omalla porukalla keskenämme laivan peräosassa ja nauttia iltapäivän auringosta. Tokihan laivalla piti myös nauttia yksi lasillinen viiniä. Matka kesti kokonaisuudessaan noin 2,5 tuntia ja ehdimme juuri ja juuri torin läpi hilpaisten paluujunaan. Junalla sama matka meni 20 minuutissa, mutta kyllä höyrylaiva oli mahtava elämys ja jokaisen 35 euron arvoinen.





Kaiken kaikkiaan meillä oli Hepokatissa todella vilkas viikko, kesän vilkkain tähän mennessä. Majoittujia ja päiväkävijöitä riitti, eikä työpäivinä tarvinnut pyöritellä peukaloita. Tällä viikolla tein vähemmän toimistohommia ja enemmän olin tiskin takana, mutta on mukavaa, kun jokainen työpäivä on erilainen. Meillä käy niin ihania ja iloisia ihmisiä asiakkaina, että heidän kanssaan voisi jutella vaikka kuinka paljon, jos työt eivät kutsuisi.

Viikon ihmetyksen aihe: Hevosen lantaa voi ostaa kahvilasta. Tai no, ei ehkä mistä tahansa kahvilasta, mutta meiltä sitä saa. Ei kylläkään kahvilasta, mutta siellä se joka tapauksessa maksetaan. Ja mihin käyttötarkoitukseen sitä sitten ostetaan? Kukkapenkin tai koiran ravinteeksi…Kylillä käydään sitten varmaan keskusteluja siitä, että mistä löytyy parhaat lantapaikat. (Tietenkin Hepokatista)


At the beginning of the week I got some visitors who are originally from Punkaharju. These two gentlemen, N and M, came to say hi and had some lunch. After eating I showed them around and of course we had to go and see the animals too.

Tuesday was again market day and we headed for the Punkaharju market place with the same equipment and personnel. But we had also a surprise guest, Veikko the goat, who behaved well in the loving care of I. We sold more coffee and buns than last time and spread the good word about Hepokatti and our coming event on Friday 18th of July. 

In the evening I went to the sports field with A who has a track and field club for children. I helped her with it and got to see the enjoyment of the kids.

This week I spent my days-off by sunbathing, visiting the Finnish forest museum Lusto, travelling to Savonlinna by a steam boat and picking strawberries.

Lusto was not exactly my cup-of-tea but I’m not a museum-person anyways. However, I enjoyed the simulator where you could try logging even though I wasn't very good at it. The highlight of the museum for me was the Room of Silence but you have to see it for yourself. Also the museum shop is worth a visit.

It was the first time for me picking strawberries. I got help from H, who picked half of the total seven kilos. Some of them I sold forward and the rest I ate myself, yummy!

The steam boat S/S Paul Wahl took us from Tuunaansaari to Savonlinna. We were four ladies who took the 2.5 hour trip and it was totally worth it. There were only nine passengers all together so it was nice and quiet. Of course I bought a glass of wine to make the trip even better. When we got to Savonlinna we had just time to reach the train back.  

The wonder of this week: You can buy horse manure from a cafe. Well maybe not necessarily from any cafe but at least from ours. And for what purpose people buy it? For well-being of flowers or their dog…And then people propably talk where you can get the best manure. (From Hepokatti, of course)


1 kommentti:

  1. Aivan mahtava paikka on Hepokatti ja miellyttävämpää henkilökuntaa kesäharjoittelijoineen tuskin kohtaat muualla näillä leveys- ja pituusasteilla. Ja keittolounas lisukkeineen - sitä toivoisi saavan joka päivä! Vierailu oli, ainakin minulle, yksi tämän kesän kohokohtia, toistaiseksi paras. Vanhan punkaharjulaisen sydäntä kovin lämmittää kun huomaa miten Punkaharjulla/Vaahersalossa osataan ja onnistutaan. Hyvää jatkoa, toivoo niistä kahdesta herrasmiehestä se N.

    VastaaPoista