maanantai 21. heinäkuuta 2014

Muu maa mustikka, oma maa mansikka - There is no place like home

Heti maanantaina sain ystäväni M:n ja hänen koiransa luokseni Hepokattiin. Illalla paistoimme makkaraa ja tikkupullaa ja saunoimme pihasaunassa, vaikka sää oli muutenkin sellainen kuin saunassa olisi ollut. Tiistaina kävimme viilentymässä vedessä ja koirakin pääsi mukaan uimaan. Teimme metsälenkin, jonka varrelta poimimme mustikoita ja mansikoita. Näin kaupunkilaisena ne tulee yleensä ostettua torilta tai lähikaupasta, joten tällainen on harvinaista herkkua. Söimme myös muikut Cafe Rantakivessä. Hinta-laatusuhde ei heidän muikuissaan kohdannut ja taidankin pitäytyä Savonlinnan torin muikuissa. Koska sää oli tukalan kuuma, makoilimme loppupäivän pihalla puiden varjossa ja täyttelimme ristikoita. Illalla saatoimme H:n kanssa ystäväni ja koirakaverin junaan ja jatkoimme itse matkaamme Hiukkajoen Kesäkahvilaan. Kahvila on auki vain tiistai-iltaisin, ja se kuulemma toimii etkopaikkana Rajavaaran tanssilavalle menijöille. Jonkin verran ihmisiä siellä olikin ja lisää saapui tasaisena virtana. Ostin kesäisen kangaskassin ja herkullista itse leivottua piimäkakkua. Nautimme ilta-auringosta kahvilan pihalla sen sulkeutumiseen eli klo 21 asti. Päivän päätteeksi vielä poljin lainapyöräni Punkaharjun keskustasta Hepokattiin. Matkalla meinasi tulla tippa linssiin, kun oli ollut niin hieno päivä ja maisemat olivat taas mitä upeimmat. Väsymyskin saattoi vaikuttaa asiaan…








Keskiviikko ja torstai olivat kiireisiä päiviä töissä. Majoittujia tuli lähes ovista ja ikkunoista ja heidän lisäkseen myös päiväkävijöitä saapui sankoin joukoin. Aamupalalla sai olla tarkkana, jotta aamiaispöydän sai pidettyä runsaana. Vaikka stressi ja väsymys varmasti painoivat kaikkia meitä työntekijöitä, saimme hommat hienosti hoidettua sujuvalla yhteistyöllä. Torstaina sain taas mieluisia vieraita, kun tuleva appiukkoni ja poikaystäväni pikkusiskot ja isovanhemmat tulivat käymään. He söivät keittolounasta ja pääsin näyttämään heille pihapiiriä ja eläimiä. Kävimme myös maisemataululla hyppimässä, kuten asiaan kuuluu.

Perjantaina olikin tiedossa kauan suunniteltu ja valmisteltu Kesäpäivä Maatilalla & PihaKirppis -tapahtuma, jossa minä tuttuun tapaan vastasin smoothie- ja vohvelibaarista. Vohvelit kävivät erinomaisesti kaupaksi ja vaikka pieniä kömmähdyksiä tapahtui, sujui päivä kokonaisuudessaan mallikkaasti ja asiakkaat tuntuivat nauttivan. Itse en ehtinyt kirppispöytiä kierrellä, mutta tapahtuman jo loputtua pääsin maistamaan maalaishodaria, jossa oli lammasmakkara ja keittiöpäällikön itse tekemät kastikkeet. Pääsin nauttimaan myös ilmaisesta käsihoidosta, joka tehtiin Mary Kay -tuotteilla. Käteni tuntuivat sen jälkeen silkkisiltä, mutta valitettavasti heti sen jälkeen piti aloittaa siivoaminen, joten silkkisyys ei kestänyt kauaa. Illalla sain hovikuljettajaltani H:lta kyydin Luston seisakkeelle ja hyppäsin väsyneenä, mutta onnellisena Tikkurilaan vievään junaan.


Lauantaina heräsin kotoa sangen varhain keittämään kahvia termariin ja valmistelemaan lähtöämme Pori Jazzeille. Olin ostanut poikaystävälleni yllätykseksi liput etukäteissyntymäpäivälahjana. Juhlistimme samalla reissulla myös seitsemättä vuosipäiväämme. Hän sai vasta sinä aamuna tietää, mihin suuntaisimme. Olin hämännyt hänet pakkaamaan erähenkisiä tavaroita mukaan, jotta hän ei arvaisi, mihin menemme. Yllätys olikin suuri ja ilmeisesti myös positiivinen. Erityisesti odotimme näkevämme Jamie Cullumin ja James Bluntin, jotka ovat yhteisiä suosikkejamme. Jazzit olivat hieno kokemus ja jos vaan artistivalikoima on ensi vuonnakin yhtä kiinnostava, niin sinne on suunnattava uudelleen.




Sunnuntai kului univelkoja maksaessa ja leffoja katsellessa. Maanantaiaamuna suuntasimme kohti Tikkurilan asemaa, josta hyppäsin viimeistä kertaa Punkaharjulle vievään junaan. Kaksi kuukautta on hepokattiutta minulla jo takanapäin ja enää yksi kuukausi edessä. Lähtö tulee olemaan haikea, mutta kotiin on myös ihana palata. Oma sänky on kyllä paras paikka maailmassa!

Viikon ihmetyksen aihe: Ennakkoluulottomuus. Helsingissä tuntuu, että kaikki arvostelevat sinua, oli se sitten ulkonäön, musiikkimaun, vaatteiden tai jonkin muun perusteella. Ihmiset ovat pinnallisia ja tuomitsevia sekä ennakkoluuloisia. Täällä olen tutustunut lukemattomiin uusiin ihmisiin ja he ovat ottaneet minut avosylin vastaan ja ovat olleet kiinnostuneita minusta, huolimatta siitä, miltä näytän ja mitä minulla on sillä hetkellä päällä. Itsellänikin on taipumus arvostella muita ihmisiä, mutta toivoisin, että pääsisin siitä tavasta eroon. Miten hyvältä tuntuukaan, kun sinut hyväksytään juuri sellaisena kuin olet, olit sitten korkokengissä tai kumisaappaissa lähikaupassa. 

On Monday my friend, M, arrived here with her dog and we spent the evening by enjoying sauna and making bun on a stick, tikkupulla in Finnish. On Tuesday we swam and picked some strawberries and blueberries. As a city girl I usually by them from the market so this I truly enjoyed. On Tuesday evening me and H drove my friend to the train station in Lusto and then continued to the summer café in Hiukkajoki. I ate some delicious home-made sour milk cake.

Wednesday and Thursday were super busy days here at Hepokatti. We had both overnight guests and visitors at the animal farmyard. On Thursday I saw again some familiar faces when my future father-in-law and my boyfriend’s sisters and grandparents arrived here to spend the day. They ate soup lunch and I showed them around. And of course we had to take some photos at the Scenery frame.

On Friday we had finally the event that had been planned and prepared for a long time: Hepokatti’s Day on a Farm and Flea Market. I was again at the smoothie and waffle bar where I was working hard for the numerous waffle orders. After the event I got to taste a delicious hot dog à la Hepokatti. The sausage was made out of lamb and the sauce was made by our chef. In the evening I got a ride from my personal driver, H, to the train station in Lusto and I started my journey towards home tired but happy.

For Saturday I had planned a surprise for my boyfriend because I wanted to celebrate our seventh anniversary and his birthday. I had bought tickets to the International Jazz Festival in Pori. Jamie Cullum and James Blunt who we both like performed there. It was great experience and if the artists are as good next year, we have to go again.


We spent Sunday by sleeping and on Monday I got on the train from Tikkurila to Punkaharju for the last time. I have spent two months here and there is only one month left. When I go home after this summer it will be sad but at the same time I will be happy about returning home. My own bed is the best place in the world!

The wonder of this week: No prejudice. Here people don't care how you are dressed or which music you listen. In Helsinki people are shallow and tend to judge others by how they look. I do that also and I wish to get rid of this habit. How amazing it feels to be accepted as you are, whether you have high heels or wellies on at the local market.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti