maanantai 11. elokuuta 2014

Hallittu kaaos - Controlled chaos

Tässä melkein viimeisiä blogitekstejä viedään…harjoittelu on pian ohi ja vaikka jatkan vielä opinnäytetyötä Hepokatille, on kohta hyvästien aika. Kotiin päästessäni minun pitää opetella monta asiaa uudestaan, esimerkiksi miten laitetaan aamupalaa. Täällä olen kävellyt suoraan valmiiseen aamupalabuffetiin kohta kolmen kuukauden ajan, eikä ole tarvinnut kuin lapata kaikkea herkullista tarjottimelle ja sitten vain ääntä kohti. Toki olen monena aamuna ollut laittamassa aamupalabuffetia valmiiksi asiakkaille, mutta ei se tunnu siltä, että laitan itselleni aamupalaa, vaikka olenkin syönyt samasta buffetista heidän jälkeensä. Minkään muunkaan ruokailun suhteen ei ole tarvinnut nähdä vaivaa, koska myös lounaan ja iltapalan olen saanut firman puolesta. Tämä on ollut vähän kuin olisi asunut taas kotona, äidin ja isän kanssa, kun saattoi kävellä keittiöön ja huutaa:” NÄLKÄ!” ja ruokaa kannettiin eteen kultatarjottimella. No ei se ehkä ihan niin mennyt, mutta jotain sinnepäin. Äiti aina sanoo, että:” Meidän lapset ovat kasvaneet Saarioisten maksalaatikolla”, haha. Sitä herkkua en olekaan pitkään aikaan saanut, nam! Mutta takaisin aiheeseen eli siis ei ole tarvinnut tikkua ristiin laittaa ruuan saamiseksi. Onneksi syksyllä on tiedossa vielä koululounaita, joten saan pehmeän laskun arkeen.

Toinen asia, jonka joudun uudelleen opettelemaan, on siisteys. Koska olen asunut täällä yksin lukuun ottamatta yhtä viikkoa I:n kanssa, olen saanut pitää huoneeni siinä kunnossa miten haluan. Toista se on sitten, kun palaan kotiin. Poikaystäväni on nimittäin järjestyksen ystävä toisin kuin minä, joka jätän vaatteita ja tavaroita ympäriinsä niin, että lopulta on vain pieni polku sänkyyn, jääkapille ja vessaan (ne tärkeimmät). Kaikkein siisteintä meillä on aina silloin, kun joku on tulossa käymään. Minäkin sain huoneeni siivottua kämppistäni varten, mutta nyt homma on lähtenyt taas ihan hanskasta. Onneksi kukaan ei käy täällä yläkerrassa, hehe.

Tämän viikon yleisurheilukerhossa lapset saivat itse toivoa mitä tehtäisiin ja niinpä he pääsivät hyppimään korkeushyppypaikan patjalle, hyppimään pituutta, heittämään turbokeihästä ja juoksemaan aitoja. Seuraava kerta onkin sitten viimeinenL.

Kävi vihdoin tutustumassa myös Johanna Oraksen Taidekartanoon, joka sijaitsee Tuunaansaaressa, noin 5 kilometrin päässä meistä. Kartano itsessään on upea, mutta tällä hetkellä aika huonolla paikalla, koska vieressä on kuollut ja kuopattu Taidekeskus Retretti. Siitä huolimatta heille on helppo löytää, koska lähellä on runsaasti opasteita. Kiersin kartanon nopeasti silmäillen. Maalaukset eivät olleet oikein minun makuuni, mutta "Once Upon a Time" oli niistä suosikkini.






Ihmettelen sitä, että vieressä oleva Retretti on ollut jo kaksi vuotta pois käytöstä. Kävin kerran siellä joskus nuorempana äitini kanssa, ja se oli aivan upea paikka. Siellä oli maanalaisia luolastoja, joissa oli erilaisia taideinstallaatioita. Todellakin vierailun arvoinen paikka, vaikka ei taiteesta olisikaan kiinnostunut. Netistä löytämäni artikkelin mukaan Retretti saattaa aueta uudestaan ensi kesänä, mutta saas nähdä.



Tuunaansaaressa sijaitsee myös Matkailukeskus Harjun Portti, jossa on muun muassa kesäkauppa, ravintola ja välinevuokraamo. Heiltä voi vuokrata muun muassa veneitä ja kajakkeja. Punkaharjun alue on upea paikka veneilyyn. En ole sitä vielä itse päässyt kokemaan paitsi sen yhden kerran höyrylaivan kyydistä. Ehkä menemme soutelemaan, kun poikaystäväni saapuu tänne viimeisenä viikonloppunani.



Oman maan satoa on kerätty jo monta viikkoa. Minäkin kävin viinimarjoja, vadelmia ja karviaisia poimimassa A:n kanssa. Myös tämmöinen kaveri poimittiin tällä viikolla:


Keittiömestari E teki nokkoslettuja sunnuntaina aamiaiselle. Kuvassa oleva nokkonen on vain rekvisiittaa, letut on valmistettu nokkoslettujauhoista. Kannattaa kokeilla!


Viikon ihmetyksen aihe: Maahanmuuttajien määrä. Olen törmännyt yhteen maahanmuuttajaan junassa matkalla Kouvolaan ja paikallista pizzeriaa pyörittää kaksi maahanmuuttajamiestä. Näin helsinkiläiselle tämä aiheuttaa hämmennystä, koska meilläpäin ei voi välttyä kohtaamasta heitä. Varsinkin Malmilla, jonka lähellä asun, on runsaasti monen eri maan kansallisuuksia edustettuina. Mielestäni se on rikkaus, ja minulle olisi kummallista asua paikassa, jossa ei maahanmuuttajia ole yhtään.

Seuraavan kerran kun kirjoittelen, niin minulla on viimeinen viikko alkamassa Hepokatissa. Kuulumisiin!


We are approaching the end of my internship in Hepokatti. Even though I will continue with writing my thesis about Hepokatti, this blog will close in couple of weeks and it’s almost time to stay goodbye. When I get home I need to learn again some things, such as cooking breakfast. Here I have for three months walked to the café and eaten from a ready breakfast buffet. Also lunch and evening snack I get from Hepokatti so I haven’t had to do anything for any food. It’s almost like living with home with mum and dad when I used to walk to the kitchen and shout:” I’M HUNGRY!” and they would bring me food on a gold platter. Well not exactly but something like that. Fortunately I still have ready-made school lunches in autumn so that I’ll get an easy start with learning to cook again.

Another thing that I need to learn again is to keep our apartment clean. Here I have had the chance to keep my room as I like because I have lived alone apart from that one week with my roomie. But my boyfriend likes everything to be in order and in their own places so when I get home I need to try and do that too.

Finally I got the chance to visit Johanna Oras Art Manor which is in Tuunaansaari, about 5 km from here towards Savonlinna. The manor itself is beautiful but I think that the location isn’t perfect at the moment because next to it is Retretti Art Centre that has been closed for two years now. It was easy to find to Johanna Oras Art Manor because there are plenty of signs. The paintings were not my cup of tea but the one in the photo was my favourite.

I wonder why Retretti Art Centre isn’t open anymore because it was an amazing place. I visited there once with my mother when I was younger and even though I’m not really into art it was worth the visit. There were underground tunnels with different types of artwork. But I found an article in Finnish that says Retretti might open again next summer.

In Tuunaansaari there is also Harjun Portti Tourist Centre where you can eat and do some grocery shopping. You can also rent boats and kayaks, for example there. We might rent a boat when my boyfriend comes here on my last weekend in two weeks.

We have picked berries from Hepokatti’s yard for a few weeks but now we got also this little fellow, Mr. Tomato.    

Chef E made some nettle pancakes on Sunday for breakfast. The nettle in the photo is only a prop; the pancakes were made of nettle flour mix. Come and try them!


The wonder of this week: The amount of immigrants. In Helsinki you cannot avoid seeing immigrants but here I have only seen them twice: once on a train to Kouvola and in the local pizzeria which is owned by two men. In the part of Helsinki where I come from you see them every day and I think it’s a richness to have many cultures and countries represented, not only one. For me it would be weird to live in a town without any other nationalities.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti